Mullapa on torstaina treffit... Ja ne kestää perjantai- iltapäivään asti. Ja mua jännittää jo nyt aivan helkutisti! Tää ihminen on aivan mielettömän ihana ja saa mun jalat veteliks joka kerta kun hänet näen ;) Mutta ei hänestä sen enempää. Ainakaan vielä ;)
Olen tänään käynyt taas akupunktiossa, mun käsi parani kummasti ja toimii taas niinkuin pitää. Kesällä tulee kuukauden tauko hoitoihin enkä mä tiedä miten sen kestän kun tuntuu et kahden viikon taukokin saa pahaa aikaiseksi. Mutta ehkä kesä hellii sen verran turvotusten lomassa et olo on siedettävä :) Me muuten lähdetään viettämään Juhannusta maalle rakkaiden ihmisten luokse. On taivaan lahja päästä pois kaupungista sillä mä en jaksa tätä nopeaa kiireistä ja itsekästä elämää enää yhtään. Joten Maaseutu here we come! :)
Lauantaina olis suvivirren aika. Jos kouluissa sitä ei tietyistä syistä lauleta niin me laulamme sen sitten himassa. Ihan vain kunnioittaaksemme ikivanhoja perinteitä, joista en ole valmis luopumaan.
Sain muuten linkkejä: How to survive a zombie apocalypse ja Surviving the Zombie apocalypse. Joskus ihmettelen miten vilkas mielikuvitus ihmisllä oikeasti voi olla. Jotkut todella uskovat että on hyvin todennäköistä että zombit valtaavat maailman ja ihmiskunnan käy huonosti. Kuten myös on niitä jotka uskovat maailmanloppuun (21.12.2012) vaikka Guatemalasta löytyikin se uusi kalenteri mikä laskee aikaa eteenpäin tuhansia vuosia.
Minä en jaksa päätäni vaivata tuollaisilla asioilla, olen päättänyt elää päivän kerrallaan toipuen yllättävästä lääkärin lausunnosta ja vaihtuvista lääkkeistä hymyillen koska olen vieläkin elossa :)
Torstaita odotellessa ;)
tiistai, 29. toukokuuta 2012
lauantai, 26. toukokuuta 2012
Messut ja karaokea
Mitä tapahtuu kun kaksi kotona homehtuvaa yksinhuoltajaa päättää repästä ja lähteä ulos?
Olen kerran aiemmin käynyt Seksimessuilla, yksin ja kipeänä. Niinpä päätin uudistaa kokemuksen T:n kanssa.
Perjantaina piti ihan ekana pestä pyykkiä. Ja tietenkin päätin kokeilla uutta pesuainetta mikä johti siihen että lauantain vaatteet piti lopulta pestä uudestaan. Pesuaine meinaan löyhkäsi sen verran voimakkaasti et aavistin migreenin lähestyvän. Sen lisäksi jouduin jälleen kerran avaamaan salonkini ja leikkelemän T:n hiukset ja värjäämään ne. Ja minä en ole koskaan saanut mitään opetusta hiusten leikkuuseen :D Lopputulos oli T:n mielestä loistava eli kävin hyvillä mielin nukkumaan.
Lauantai- aamuna heräsin kun T lähti ovesta ulos. Häntä tultiin hakemaan pärrällä ja minä jäin kotiin valmistautumaan. Kuten arvata saattaa suihkussa käynti venähti, kuten myös pukeutuminen ja muu laittautuminen ja kun olin lähdössä ovesta ulos olin jo tunnin myöhässä. Lopulta päädyin Ruoholahteen ja lähdimme kävelemän Kaapelille.
Ystäväni piti olla messuilla töissä ja oli aikamoinen pettynyt saada kuulla että olikin tulossa vasta myöhemmin. Niinpä me T:n kanssa nautimme tuopilliset kallista juomaa, katselimme miesstrippaajan esityksen ja kiesrtelimme myyntipöytiä katsellen leluja sillä silmällä. Lopulta löytyi mitä etsittiin ja kiireellä kipitimme bussipysäkille. Laskimme minuutteja sillä Suomen peli oli alkamassa ja halusimme nähdä sen :)
Junassa Konnari- setä sitten kuulutti Suomen menneen 1-0 johtoon ja aikamoinen huuto repesi matkustajien joukossa. Asemalta kipitimme vauhdikkaasti Kuparikulmaan ja seurasimme ensimmäisen erän Holvin puoellla. Erätauolla siirryimme karaoken puolelle ja siitä se ajatus sitten lähti.Suomen tappion jälkeen fiilis hiukan latistui mutt apäätimeme karista pettymyksen omalla tavallamme. Perinteisesti valitsimme itse ensimmäiset biisit ja kun ne oli vedetty aloitimme aukeama- kaavan. Vuorotellen valitsimme aukeaman suomenkielisestä ja englannninkielisestä kansiosta ja avatulta aukeamalta piti aina valita biisi minkä laulaa. Ja me laulettiin, minäkin vaikka en edes kaikki biisejä osannut kunnolla :D
T:n tuttuja valui tasaiseen tahtiin baariin ja lopulta päätimme alkaa lähestyä kotikulmia. juna- ja metrokyyti lopulta vei meidät Itäkeskukseen ja Idän pisteeseen. Ja tässä kohta olimme vielä lähes selvin päin. Tarkoitus kun ei ollut vetää kännejä vaan pitää hauskaa.
Idän pisteessä T kohtasi hyvän ystävänsä ja jatkoimme siellä aukeama- teeman parissa. P oli täysillä mukana kunnes päätti et hänen on aika lähteä kotiin. Idän pisteen karaoke- vetäjä muisti meidän reilun vuoden takaisesta illasta ja hänellä näytti olevan äärimmäisen hauskaa, varsinkin silloin kun mä "lauloin".
Loppuillasta poikkesimme sitten vielä T:n entisessä kantapaikassa laulamassa yhdet biisit ja kurvasimme sen jälkeen kotiin. Fiilikset oli korkealla, molemmat todettiin päivän ja illan olleen menestys, sunnuntaina olo oli vieläkin loistava ja hymyssä suin mä vielä viikollakin muistelin meidän päivää ulkona. Tää on ehdottomasti otettava uudestaan. Ja pian.
Jos lähdet karaokebaariin illalla halunasi viihtyä ja laulaa, tulet pettymään. Ehdit jonotuksen takia laulamaan ehkä 2 tai korkeintaan 3 biisiä, päivällä baareissa on hiljasempaa ja silloin saa laulaa lähes jatkuvasti. Ja koska olen viettänyt useamman karaoke.- teemaisen päivän ja illan selvinpäin baareissa ei se kaljan kittaaminen ole siinä se pääasia :)
Kesäkuussa aiotaan toteuttaa sama T:n kotikaupungissa, saas nähdä kuin hyvin onnistuu. Viimeeksi meidän karaokeilta oli lievä pettymys, monestakin syystä. Mutta viime lauantai oli yksi parhaimmista ikinä.
Kiitos T, olet erittäin rakas :)
Olen kerran aiemmin käynyt Seksimessuilla, yksin ja kipeänä. Niinpä päätin uudistaa kokemuksen T:n kanssa.
Perjantaina piti ihan ekana pestä pyykkiä. Ja tietenkin päätin kokeilla uutta pesuainetta mikä johti siihen että lauantain vaatteet piti lopulta pestä uudestaan. Pesuaine meinaan löyhkäsi sen verran voimakkaasti et aavistin migreenin lähestyvän. Sen lisäksi jouduin jälleen kerran avaamaan salonkini ja leikkelemän T:n hiukset ja värjäämään ne. Ja minä en ole koskaan saanut mitään opetusta hiusten leikkuuseen :D Lopputulos oli T:n mielestä loistava eli kävin hyvillä mielin nukkumaan.
Lauantai- aamuna heräsin kun T lähti ovesta ulos. Häntä tultiin hakemaan pärrällä ja minä jäin kotiin valmistautumaan. Kuten arvata saattaa suihkussa käynti venähti, kuten myös pukeutuminen ja muu laittautuminen ja kun olin lähdössä ovesta ulos olin jo tunnin myöhässä. Lopulta päädyin Ruoholahteen ja lähdimme kävelemän Kaapelille.
Ystäväni piti olla messuilla töissä ja oli aikamoinen pettynyt saada kuulla että olikin tulossa vasta myöhemmin. Niinpä me T:n kanssa nautimme tuopilliset kallista juomaa, katselimme miesstrippaajan esityksen ja kiesrtelimme myyntipöytiä katsellen leluja sillä silmällä. Lopulta löytyi mitä etsittiin ja kiireellä kipitimme bussipysäkille. Laskimme minuutteja sillä Suomen peli oli alkamassa ja halusimme nähdä sen :)
Junassa Konnari- setä sitten kuulutti Suomen menneen 1-0 johtoon ja aikamoinen huuto repesi matkustajien joukossa. Asemalta kipitimme vauhdikkaasti Kuparikulmaan ja seurasimme ensimmäisen erän Holvin puoellla. Erätauolla siirryimme karaoken puolelle ja siitä se ajatus sitten lähti.Suomen tappion jälkeen fiilis hiukan latistui mutt apäätimeme karista pettymyksen omalla tavallamme. Perinteisesti valitsimme itse ensimmäiset biisit ja kun ne oli vedetty aloitimme aukeama- kaavan. Vuorotellen valitsimme aukeaman suomenkielisestä ja englannninkielisestä kansiosta ja avatulta aukeamalta piti aina valita biisi minkä laulaa. Ja me laulettiin, minäkin vaikka en edes kaikki biisejä osannut kunnolla :D
T:n tuttuja valui tasaiseen tahtiin baariin ja lopulta päätimme alkaa lähestyä kotikulmia. juna- ja metrokyyti lopulta vei meidät Itäkeskukseen ja Idän pisteeseen. Ja tässä kohta olimme vielä lähes selvin päin. Tarkoitus kun ei ollut vetää kännejä vaan pitää hauskaa.
Idän pisteessä T kohtasi hyvän ystävänsä ja jatkoimme siellä aukeama- teeman parissa. P oli täysillä mukana kunnes päätti et hänen on aika lähteä kotiin. Idän pisteen karaoke- vetäjä muisti meidän reilun vuoden takaisesta illasta ja hänellä näytti olevan äärimmäisen hauskaa, varsinkin silloin kun mä "lauloin".
Loppuillasta poikkesimme sitten vielä T:n entisessä kantapaikassa laulamassa yhdet biisit ja kurvasimme sen jälkeen kotiin. Fiilikset oli korkealla, molemmat todettiin päivän ja illan olleen menestys, sunnuntaina olo oli vieläkin loistava ja hymyssä suin mä vielä viikollakin muistelin meidän päivää ulkona. Tää on ehdottomasti otettava uudestaan. Ja pian.
Jos lähdet karaokebaariin illalla halunasi viihtyä ja laulaa, tulet pettymään. Ehdit jonotuksen takia laulamaan ehkä 2 tai korkeintaan 3 biisiä, päivällä baareissa on hiljasempaa ja silloin saa laulaa lähes jatkuvasti. Ja koska olen viettänyt useamman karaoke.- teemaisen päivän ja illan selvinpäin baareissa ei se kaljan kittaaminen ole siinä se pääasia :)
Kesäkuussa aiotaan toteuttaa sama T:n kotikaupungissa, saas nähdä kuin hyvin onnistuu. Viimeeksi meidän karaokeilta oli lievä pettymys, monestakin syystä. Mutta viime lauantai oli yksi parhaimmista ikinä.
Kiitos T, olet erittäin rakas :)
En vaan tajuu
Eräs ihminen jaksaa päivästä toiseen valittaa samoista asioita, lähinnä omasta miehestään. Mikään ei koskaan muutu vaikka kuinka moi yrittää sanoa suoraankin et jätä se sika! Miksi hitossa pitää pakolla yrittää olla suhteessa missä rahat katoaa, häätö koputtaa koko ajan ovella, sähköt menee poikki ja nettikin jatkuvasti tauolla? Onko se niin kamalaa olla niinkuin minä: useamman lapsen yh yksin kotona 24/7. Asenteesta se vaan on kiinni, ja musta tuntuu et niin moni haluaa olla parempi kuin minä... Ja epäonnistuvat siinä surkeasti.
Mä olen ollut yksin aina, parisuhteissakin. Joten päätin lopettaa haikailut kunnollisesta parisuhteesta kun en halua enää satuttaa itseäni millään tavalla. Olen onnellinen näinkin. Vuokra on aina ajallaan hoidettu, kaikki muutkin laskut myös. Netti toimii kuin sinisen pikajunan vessa ja mä rakastan mun elämää :)
Eräs julkisuudestakin tuttu henkilö veti helvetilliset herneet nenään kun tajusi et mulla on asiat paljon paremmin kuin hänellä, vaikka olenkin säälittävä lähiö-valas-näätä... Jep jep. Joillekin tekisi hyvää herätä todellisuuteen ja tajuta ne omat mokansa, kantaa vastuu tekemisistään ja ruveta elää aikuista elämää eikä hillua siellä Hello Kitty- maailmassa jatkuvasti.
*puuh, johan helpotti*
Meillä elämä on mallillaan, koulut loppuu ensi viikolla ja kahden viikon päästä pääsen tekemään päiväreissun Pohjoiseen. Poju sai muuten todella hyvän hoitopaikan ja näyttäis vihdoinkin hoidot auttavan. Tosin nyt on väläytelty jo ADHD:ta ja aspergeriä mutta mä en oo ihan satavarma onko lekuri niistä oikeassa, vaikka piirteitä olisi kumpaankin. Tyttö on alkanut osottaa kasvun merkkejä ja mä itkin eilen kun tajusin et tyttö on kasvamassa isoksi... Kohta mä jään täysin työttömäksi kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa. Mitä mä sitten teen?
Lääkkeet sotki kuviot täysin ja nyt mennään semi- surkeilla. Kivut jäytää koko ajan, koipia turvottaa ja unirytmi sekos kunnolla. Oon tällä viikolla valvonut lähes 3 vuorokautta putkeen kun Nukku- Masa ampaisi väärille laitumille. Onneksi akupunktio rikkoi kaavan ja viime yön nukuin kuin murmeli :)
Huomenna olis rentoa vapaa tiedossa muksuin kanssa, chattamista erään miehen kanssa ja illalla mahdollisesti treffit ;) Ja ei, mä en etsi itselleni uutta miestä vaan seuraa jonka voi passittaa omaan mökkiinsä jos alkaa ärsyttää kaken varastelu liikaa ;) Huomenna kerron sit lisää jos on jotain kerrottavaa ;)
Tiedän, olen aivan sekaisin mutta sitä tää kaikki teettää. Kesä varsinkin!
Mä olen ollut yksin aina, parisuhteissakin. Joten päätin lopettaa haikailut kunnollisesta parisuhteesta kun en halua enää satuttaa itseäni millään tavalla. Olen onnellinen näinkin. Vuokra on aina ajallaan hoidettu, kaikki muutkin laskut myös. Netti toimii kuin sinisen pikajunan vessa ja mä rakastan mun elämää :)
Eräs julkisuudestakin tuttu henkilö veti helvetilliset herneet nenään kun tajusi et mulla on asiat paljon paremmin kuin hänellä, vaikka olenkin säälittävä lähiö-valas-näätä... Jep jep. Joillekin tekisi hyvää herätä todellisuuteen ja tajuta ne omat mokansa, kantaa vastuu tekemisistään ja ruveta elää aikuista elämää eikä hillua siellä Hello Kitty- maailmassa jatkuvasti.
*puuh, johan helpotti*
Meillä elämä on mallillaan, koulut loppuu ensi viikolla ja kahden viikon päästä pääsen tekemään päiväreissun Pohjoiseen. Poju sai muuten todella hyvän hoitopaikan ja näyttäis vihdoinkin hoidot auttavan. Tosin nyt on väläytelty jo ADHD:ta ja aspergeriä mutta mä en oo ihan satavarma onko lekuri niistä oikeassa, vaikka piirteitä olisi kumpaankin. Tyttö on alkanut osottaa kasvun merkkejä ja mä itkin eilen kun tajusin et tyttö on kasvamassa isoksi... Kohta mä jään täysin työttömäksi kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa. Mitä mä sitten teen?
Lääkkeet sotki kuviot täysin ja nyt mennään semi- surkeilla. Kivut jäytää koko ajan, koipia turvottaa ja unirytmi sekos kunnolla. Oon tällä viikolla valvonut lähes 3 vuorokautta putkeen kun Nukku- Masa ampaisi väärille laitumille. Onneksi akupunktio rikkoi kaavan ja viime yön nukuin kuin murmeli :)
Huomenna olis rentoa vapaa tiedossa muksuin kanssa, chattamista erään miehen kanssa ja illalla mahdollisesti treffit ;) Ja ei, mä en etsi itselleni uutta miestä vaan seuraa jonka voi passittaa omaan mökkiinsä jos alkaa ärsyttää kaken varastelu liikaa ;) Huomenna kerron sit lisää jos on jotain kerrottavaa ;)
Tiedän, olen aivan sekaisin mutta sitä tää kaikki teettää. Kesä varsinkin!
tiistai, 15. toukokuuta 2012
Motari- neuroosi
Mä en pidä moottoritie- liikenteestä. Enkä Kehä- liikenteestä. jos on vähintään kaksi kaistaa rinnakkain samaan suuntaan, mä en van kykene rentoutumaan. Mä teen automaattisia väistöliikkeitä jaloillani, poljen olematonta jarrupoljinta, kiljun kuin pistetty sika ja meinaan saada sydärin jokaikisen auton takia. Ja mitä tekee kaveri?
Kiihdyttää auton 120km/h vauhtiin ja minä roikun ikkunan karmissa kiljuen kurkku suorana. Sit ku eteen tulee hitaampi auto niin ohitus on yhtä tuskaa: olen aivan varma et ohitettava ei näe meitä ja koukkaa kylkeen, olen aivan varma et kaverini palaa kaistalle liian aikaisin kolhasten ohitettua autoa, olen aivan varma et auto lähtee omille teilleen... Olen aina aivan varma et joudun kolariin. Ja suurin kysymys tässä ei ole se et miksi mä pelkään näin paljon. Ei todellakaan. Se kuuluu näin: Miksi kaikki, siis aivan kaikki ihmiset, nauravat minulle kun näkevät millainen olen autossa? Mä en tajuu... :D
Mutta kyllä minä olen tähän mennessä selvinnyt hengissä kotiin ja koska en halua maalata pirua seinille, koputtelen rystyset verillä puuta etten sit tulevaisuudessakaan joudu kolariin.
Mutta nyt jatkan makkarakeiton tekoa ja itseni rauhoittelemista, luulen että joudun ainakin kerran vielä tällä viikolla istumaan vähintään kehällä klo 16 ruuhkan aikaan. Vaikka se on vahva ehkä, joudun silti jo nyt valmistelemaan itseni mahdolliseen koitokseen. Onneksi tämä mahdollinen kuski osaa minut hiljentää yhdellä pahvimukillisella kuumaa kahvia :)
ps. Löysin huuto.netistä mielettömän hyväkuntoisen ja toimivan filalrin pojalle. Ja maksoi vain 21e!
Kiihdyttää auton 120km/h vauhtiin ja minä roikun ikkunan karmissa kiljuen kurkku suorana. Sit ku eteen tulee hitaampi auto niin ohitus on yhtä tuskaa: olen aivan varma et ohitettava ei näe meitä ja koukkaa kylkeen, olen aivan varma et kaverini palaa kaistalle liian aikaisin kolhasten ohitettua autoa, olen aivan varma et auto lähtee omille teilleen... Olen aina aivan varma et joudun kolariin. Ja suurin kysymys tässä ei ole se et miksi mä pelkään näin paljon. Ei todellakaan. Se kuuluu näin: Miksi kaikki, siis aivan kaikki ihmiset, nauravat minulle kun näkevät millainen olen autossa? Mä en tajuu... :D
Mutta kyllä minä olen tähän mennessä selvinnyt hengissä kotiin ja koska en halua maalata pirua seinille, koputtelen rystyset verillä puuta etten sit tulevaisuudessakaan joudu kolariin.
Mutta nyt jatkan makkarakeiton tekoa ja itseni rauhoittelemista, luulen että joudun ainakin kerran vielä tällä viikolla istumaan vähintään kehällä klo 16 ruuhkan aikaan. Vaikka se on vahva ehkä, joudun silti jo nyt valmistelemaan itseni mahdolliseen koitokseen. Onneksi tämä mahdollinen kuski osaa minut hiljentää yhdellä pahvimukillisella kuumaa kahvia :)
ps. Löysin huuto.netistä mielettömän hyväkuntoisen ja toimivan filalrin pojalle. Ja maksoi vain 21e!
maanantai, 14. toukokuuta 2012
Wowia, kalsareita ja rikkinäinen sohva
Viime viikko meni sopeutuessa uuteen lääkkeeseen ja miettien niinkin tylsiä arkisia asioita kuten raha, lasten polkupyörät ja byrokratian toimimattomuus.
Mitä sinä teet jos yllättäen saat vapaaillan? Mä sain sellaisen lauantaina ja päätin ihan yllättäen vetästä kalsarit jalkaan ja pitää hauskaa! Ostin Drinkeroita ja Karjalaa ja otin ilon irti! Singstar kävi kuumana ja lopulta joskus klo 22 aikaan sitten kirjauduin Wowiin sisälle ja pelasin pari tuntia :) Tiedän, kuullostaa surulliselta mutta kun tollai tein, en suututtanut ketään, sain olla juuri niin kuin halusin ja nautin oikeasti suunnattomasti illasta. Nukkumaan mennessä laskin nautitut juomat: 4 Drinkeroa ja 3 Karjalaa. Halvaksi tuli jälleen kerran :D
Heräsin äitienpäivän aamuna jo puol 9 vaikka olisin voinut huoletta nukkua vaikka kuinka pitkään. Lapset tuli kotiin puolen päivän aikaan :) Sain itse huovutetut patalaput ja kaksi korttia sekä lukuisia haleja ja pusuja <3
Tää viikko menee asioita hoidellessa ja ajopukua etsiessä. Teinillä kun pitää olla sellainen inssissä jo eikä tätä aikaa niin kauheasti enää ole. Onneksi on Huutonetti ja pari kaveria joilta vois sellaisia löytyä tyhjän panttina pölyttymästä.
Ai niin. Eilen mun sohva sit hajos lopullisesti ja jouduin nukkuu lattialla. Ja just nyt kun ei ole varaa ostaa uuttaa, edes käytettynä. Taidan vain hävittää tuon ja siirtyä kokonaan patjalle nukkuu. jotenkin musta tuntuu ettei me edes sohvaa tarvita kun muksut aina istuu lattialla :D :D :D
Aurinkoista kevättä kaikille!
Mitä sinä teet jos yllättäen saat vapaaillan? Mä sain sellaisen lauantaina ja päätin ihan yllättäen vetästä kalsarit jalkaan ja pitää hauskaa! Ostin Drinkeroita ja Karjalaa ja otin ilon irti! Singstar kävi kuumana ja lopulta joskus klo 22 aikaan sitten kirjauduin Wowiin sisälle ja pelasin pari tuntia :) Tiedän, kuullostaa surulliselta mutta kun tollai tein, en suututtanut ketään, sain olla juuri niin kuin halusin ja nautin oikeasti suunnattomasti illasta. Nukkumaan mennessä laskin nautitut juomat: 4 Drinkeroa ja 3 Karjalaa. Halvaksi tuli jälleen kerran :D
Heräsin äitienpäivän aamuna jo puol 9 vaikka olisin voinut huoletta nukkua vaikka kuinka pitkään. Lapset tuli kotiin puolen päivän aikaan :) Sain itse huovutetut patalaput ja kaksi korttia sekä lukuisia haleja ja pusuja <3
Tää viikko menee asioita hoidellessa ja ajopukua etsiessä. Teinillä kun pitää olla sellainen inssissä jo eikä tätä aikaa niin kauheasti enää ole. Onneksi on Huutonetti ja pari kaveria joilta vois sellaisia löytyä tyhjän panttina pölyttymästä.
Ai niin. Eilen mun sohva sit hajos lopullisesti ja jouduin nukkuu lattialla. Ja just nyt kun ei ole varaa ostaa uuttaa, edes käytettynä. Taidan vain hävittää tuon ja siirtyä kokonaan patjalle nukkuu. jotenkin musta tuntuu ettei me edes sohvaa tarvita kun muksut aina istuu lattialla :D :D :D
Aurinkoista kevättä kaikille!
tiistai, 8. toukokuuta 2012
Koomassa...
Soitto kipupolille toi avun, mutta vain kuukaudeksi. Jouduin nyt alottamaan lääkityksen joka tekee aamuheräämisistä vaikeita, olo on kuin koomassa ja kivut vielä aika helvetilliset. Kahvikaan ei tunnu auttavan eikä rentoutusharjoitukset eikä oikeastaan mikään muukaan. Mä niin haluisin just nyt akupunktioon! Se auttaa ainakin rentoutumaan ja vie osan kivuista pois.
Joten olen tänään nukkunut, surffannut netissä, nukkunut, katsonut eilisen Criminal Mindsin jakson mikä tuli Foxilta, nukkunut, tuijottanut seinää... Ja seuraavaksi ajattelin taas käydä nukkumaan.
Jos kesäkuun alkuun mennessä tää lääke ei ole aiheuttanut mitään oireita mä joudun jatkaa tän kanssa ja yrittää selvittää itse miten se kooma- vaikutus voidaan minimoida parhaiten. Huomenna mä kyllä oikeasti lähden kävelee ulos, pitää käydä ostamassa pojan pyörään ne renkaat ja koska Kauppaan on verrattaen lyhyt matka ajattelin kävellä sen. Saa nähdä sit huomenna jaksanko.
Jos jotain positiivista pitää tästä lääkkeestä löytää niin kai se sit on se et pillerit on keltaisia ja vaaleanpunaisia :)
Nyt takasi peiton alle ennenku nukahdan tähän näppikselle.
Joten olen tänään nukkunut, surffannut netissä, nukkunut, katsonut eilisen Criminal Mindsin jakson mikä tuli Foxilta, nukkunut, tuijottanut seinää... Ja seuraavaksi ajattelin taas käydä nukkumaan.
Jos kesäkuun alkuun mennessä tää lääke ei ole aiheuttanut mitään oireita mä joudun jatkaa tän kanssa ja yrittää selvittää itse miten se kooma- vaikutus voidaan minimoida parhaiten. Huomenna mä kyllä oikeasti lähden kävelee ulos, pitää käydä ostamassa pojan pyörään ne renkaat ja koska Kauppaan on verrattaen lyhyt matka ajattelin kävellä sen. Saa nähdä sit huomenna jaksanko.
Jos jotain positiivista pitää tästä lääkkeestä löytää niin kai se sit on se et pillerit on keltaisia ja vaaleanpunaisia :)
Nyt takasi peiton alle ennenku nukahdan tähän näppikselle.
Huimausta
Niin siinä kävi. Eilinen rehkiminen kostautui sairaalloisen huimauksen merkeissä. Pääsin nukahtamaan vasta joskus klo 6 aamulla ja olo on kuin puulla päähän lyöty. Se on just sitä kun ei koskaan opi ottamaan iisisti :(
Tänään pitäis ostaa A:lle polkupyörään renkaat ja sisäkumit ja laittaa ne paikalleen. H eilen kysyi osaanko mä tehdä sen... Ei tainnut muistaa kuinka äijä mä oikeasti olen :D
Kunhan parveke on kunnolla siivottu ja laitettu kesäkuntoon laitan tänne siitä kuvan. Suunnitelmissa olis asentaa sinne jonkin sortin verhot suojaamaan auringolta (joka paistaa parvekkeelle koko päivän) ja vihdoinkin myös laittaa kukkia (jotka yleensä kuolee samantien mun hoivassa). Ehkä mä saan ostettua ne haaveilemani tuolitkin :)
Mutta nyt pitää soittaa lekurille ja kysellä lääkkeiden perään. Toivottavasti vihdoinkin löytyis sellaset joita voi syödä ilman ongelmia...
Tänään pitäis ostaa A:lle polkupyörään renkaat ja sisäkumit ja laittaa ne paikalleen. H eilen kysyi osaanko mä tehdä sen... Ei tainnut muistaa kuinka äijä mä oikeasti olen :D
Kunhan parveke on kunnolla siivottu ja laitettu kesäkuntoon laitan tänne siitä kuvan. Suunnitelmissa olis asentaa sinne jonkin sortin verhot suojaamaan auringolta (joka paistaa parvekkeelle koko päivän) ja vihdoinkin myös laittaa kukkia (jotka yleensä kuolee samantien mun hoivassa). Ehkä mä saan ostettua ne haaveilemani tuolitkin :)
Mutta nyt pitää soittaa lekurille ja kysellä lääkkeiden perään. Toivottavasti vihdoinkin löytyis sellaset joita voi syödä ilman ongelmia...
maanantai, 7. toukokuuta 2012
Kevättalkoot!
Tänään ilmestyi kauhealla kolinalla ja metelillä jätelava pihalle mikä tarkoittaa sitä että vuoden aikana kerääntyneet turhat rojut saa tänään pois!
Lika pärvisängyn osat on vieny tilaa parvekkeella ja varastoon on päätynyt aivan turhaa tavaraa. Joten tänään H:n avustuksella kaikki turha lähtee. Rakas ystäväni ei tule paikalle sillä ilmoitin et nyt mä viis veisaan kierrätyksestä ja nakkaan surutta romua roskiin enkä halua ketään sanomaan et joku on viel aivan käyttökelpoinen ja pitää säästää. Vain tänä yhtenä päivänä vuodessa mä olen erittäin brutaali mitä tulee materiaalisen omaisuuden karsimiseen. :D
Viikonlopun saldo jäi köyhäksi ja joudun tekee valitettavan päätöksen. Minulla vaan ei ole enää varaa ylimääräisiin menoihin. ja niitä tuntuu kerääntyvän jatkuvasti.
Olen parin ihmisen blogeja seuraillut viime aikoina ja minusta on surullista kun he kirjoittelevat elämästään ja arjestaan ja blogista jää päälimmäiseksi käsitys siitä että heidän elämänsä on yhtä suurta mainosta. Mutta jokainen tallaa tyylillään. Ja minä hiihdän täysin omia latujani.
--- Sisältää Wowi- juttuja, skrollaa alemmas jos ei kiinnosta---
Tutkin viime yönä ja tänään aamulla paljon wowwikia ja wowheadia ja voin sanoa et vähitellen mun Troll Shaman alkaa muotoutua aika hyväksi. Kunhan vielä saisin pari hyvää neuvoa muutamiin juttuihin niin eiköhän se tästä ala Hordellakin peli sujuu. Oltiin eilen Hellfiressä, minä, Condor ja Pigment. Saatiin Daily mutta sen tekeminen tökki aika pahasti joten kirjauduttiin ulos ja takaisin sisään Alluilla. Mä vihaan sitä paikkaa yli kaikenvarsinkin siinä kohtaa kun Lynx päätti vetää stealthiin ja se ääni saa mut joka kerta lähes kakkimaan housuun. Onneksi homma toimi ja kun palattiin Trolleille niin saatiin tehtävä tehtyä :D
Ehkä jonain päivänä saadaan meidän Allu- kilta taas vauhtiin, jotenkin harmittaa kun kaikki on kadonneet ja siirtyneet muualle. Eidokin meni ja vaihto Allusta Hordeks ja viel toiseen realmiin. Mä taidan olla ainoo joka tällä hetkellä yrittää pitää kiltaa pystyssä. Mutta tiedän kyllä et aina se routa porsaan kotiin ajaa. Aina :D
--- Wowi- jutut loppuu tähän---
Kunhan nyt saan otettua itseäni niskasta kiinni mä lähden kävelylle ja sen jälkeen alan odottelee apujoukkoja kantaa noita kamoja lavalle. Sit voikin alottaa kunnon kevätsiivouksen ja laittaa koko asunnon supersiistiks kesää varten :)
Mukavaa keväistä viikkoa kaikille!! :)
sunnuntai, 6. toukokuuta 2012
Haikeutta ilmassa
Kun muutin tähän taloon, en tuntenut naapureitani lainkaan. Heihin tutustuminenkin oli vaikeaa, koska en ole siitä sosiaalisimmasta päästä. Sitten tuli parvekeremontti.
Alaovella kohtasin useita naapureita, useampana päivänä parannettiin maailmaa, juoruttiin ja juteltiin. Tutustuin erääseen itseäni nuorempaan yh- äitiin josta tuli minulle hyvä ystävä. Hän asui pari kerrosta ylempänä ja meidän ystävyydestä muodostui vaihtovuoroinen lasten hoidon, lasten ruokkimisen ja henkisen tuen antamisen kautta. Ja minä olin onnellinen. Kunnes asiat muuttuivat...
H päätti irtisanoa vuokrasopimuksensa ja muuttaa pois. Pitkän etsimisen jälkeen hän löysikin asunnon, meidän vanhalta asuinalueelta. Välimatka muuttui kahden kerroksen hissimatkasta reilun puolen tunnin bussimatkaksi ja silti yhteys säilyi tiiviinä. Asunto oli tyhjillään, väliaikaisena varastona pitkään kunnes minulle selvisi että omistaja ( H:n isä) myy sen pois. Viimeinenkin toivo siitä et H palaisi asumaan yläkertaan meni siinä.
Kävin tänään katsomassa sitä asuntoa. Mieleen muistui kaikki ne meidän BB- illat, avautumiset, juoruilut ja kahvittelut. Mun tuli paha mieli. Olisi ollut niin kivaa jos he olisivat muuttaneet siihen takaisin, sillä pidän H:stä todella paljon ja hänen lapsensa ovat mulle todella rakkaita. Mutta elämä menee eteenpäin ja ihmiset sen mukana. olen onnellinen H: perheen puolesta, niinkin paljon kuin ovat kokeneet he ovat silti selviytyneet voittajina. H on pitänyt päänsä pinnalla ja tehnyt niin paljon sellaisia päätöksiä jota ovat auttaneet heitä selviytymään ja saavuttamaan isoja asioita. H on aivan ihka aito tosielämän selviytyjä. Varsinainen sissi :)
Itse jatkan asumista tässä niin kauan kuin se on mahdollista, vaalien niitä ihania muistoja siitä kun ystävä asui samassa talossa, muistaen niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja toivoen et asunnon ostaa perhe joka ymmärtää elämän päälle jotain. Tässä talossa kun ei montaa yli-ylpeää muita paremmaksi itseään ajattelevaa asu :)
Se että tuntee edes yhden naapurin jonka luona käydä kahvilla... Korvaamatonta.
Alaovella kohtasin useita naapureita, useampana päivänä parannettiin maailmaa, juoruttiin ja juteltiin. Tutustuin erääseen itseäni nuorempaan yh- äitiin josta tuli minulle hyvä ystävä. Hän asui pari kerrosta ylempänä ja meidän ystävyydestä muodostui vaihtovuoroinen lasten hoidon, lasten ruokkimisen ja henkisen tuen antamisen kautta. Ja minä olin onnellinen. Kunnes asiat muuttuivat...
H päätti irtisanoa vuokrasopimuksensa ja muuttaa pois. Pitkän etsimisen jälkeen hän löysikin asunnon, meidän vanhalta asuinalueelta. Välimatka muuttui kahden kerroksen hissimatkasta reilun puolen tunnin bussimatkaksi ja silti yhteys säilyi tiiviinä. Asunto oli tyhjillään, väliaikaisena varastona pitkään kunnes minulle selvisi että omistaja ( H:n isä) myy sen pois. Viimeinenkin toivo siitä et H palaisi asumaan yläkertaan meni siinä.
Kävin tänään katsomassa sitä asuntoa. Mieleen muistui kaikki ne meidän BB- illat, avautumiset, juoruilut ja kahvittelut. Mun tuli paha mieli. Olisi ollut niin kivaa jos he olisivat muuttaneet siihen takaisin, sillä pidän H:stä todella paljon ja hänen lapsensa ovat mulle todella rakkaita. Mutta elämä menee eteenpäin ja ihmiset sen mukana. olen onnellinen H: perheen puolesta, niinkin paljon kuin ovat kokeneet he ovat silti selviytyneet voittajina. H on pitänyt päänsä pinnalla ja tehnyt niin paljon sellaisia päätöksiä jota ovat auttaneet heitä selviytymään ja saavuttamaan isoja asioita. H on aivan ihka aito tosielämän selviytyjä. Varsinainen sissi :)
Itse jatkan asumista tässä niin kauan kuin se on mahdollista, vaalien niitä ihania muistoja siitä kun ystävä asui samassa talossa, muistaen niin hyviä kuin huonoja hetkiä ja toivoen et asunnon ostaa perhe joka ymmärtää elämän päälle jotain. Tässä talossa kun ei montaa yli-ylpeää muita paremmaksi itseään ajattelevaa asu :)
Se että tuntee edes yhden naapurin jonka luona käydä kahvilla... Korvaamatonta.
perjantai, 4. toukokuuta 2012
Internetsistä bongattua part. 3
Tässä kissassa on tyyliä, on selkeästi tajunnut isäntänsä käyttöarvon :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)